sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Siljan siivin siirtyy talviunille

Lähikuukaudet ovat olleet kiireistä aikaa. Olen tajunnut että sosiaalisen median tutkiminen ilmiönä kiinnostaa minua tällä hetkellä enemmän kuin itse sisällön luominen. Siksi olenkin päättänyt antaa tämän blogin siirtyä aikaisille talviunille.

Päätös ei ollut kovinkaan vaikea, sillä en ole enää nauttinut samalla tavalla blogin parissa häärimisestä kuin vielä puolisen vuotta sitten. Niin kuin monella muullakin matkabloggaajalla, minullakin oman nettisivun perustaminen lähti alun perin halusta jakaa matkakokemuksiani Suomessa asuville ystäville ja perheelle. Vielä vajaa vuosi sitten Irlannissa ollessani nautinkin aivan suunnattomasti juttujen kirjoittamisesta. Nyt elämässäni on kuitenkin menossa muita projekteja, ja blogi on tuntunut jo alkukesästä asti lähinnä riippakiveltä jota ”pitäisi joskus päivittää” vaikka kiinnostusta ei olisikaan. Tämä sivusto jää siis toistaiseksi vain olemaan, ilman uusia päivityksiä. Loppuvuoden jatkan lähimatkailua kotimaassa eilisen Uutelan visiitin tyyliin, kun sininen taivas, kärsineet kalliot ja kuulas Itämeri tarjosivat virkistävän syysretken Helsingin rantaviivaa ihastellen.

Toivon että tämä hengähdystauko auttaa minua kehittymään rauhassa kirjoittamisen ja valokuvauksen saralla, jotta voin taas palailla uusien projektien pariin ensi vuoden puolella.

Antoisaa loppusyksyä ja ennen kaikkea: pusuja kaikille!
20141018-_MG_0420

Skatanniemi, Helsinki.
Kuva: Maria Kuivamäki.

maanantai 13. lokakuuta 2014

Kysymyksiä ja vastauksia, osio 2

Kuten edellisessä kirjoituksessani jo totesin, jatkuu Tuntemattomaan ja takaisin -blogin Lauran haaste vielä kuuden kysymyksen voimin.

6. Harrastatko lentokentillä tai juna- ja bussiasemilla nukkumista? Miksi/Miksi et?
Olen kerran "nukkunut" Lontoossa Stanstedin lentokentällä, kun olimme matkalla kolmen nuoren naisen voimin ja yksi pysytteli hereillä kun muut nukkuivat. Silmien ummistaminen tosin kävi hieman vaikeaksi, kun parin metrin päässä kuorsasi viisikymppinen brittimies. Stansted on ilmeisesti suhteellisen suosittu nukkumispaikka, ja tuolloinkin paikanvaihto kuorsaamisvapaalle alueelle osoittautui mahdottomaksi, sillä kaikki muutkin penkkipaikat oli jo varattu. Pari tuntia lentokentällä menee helposti, mutta mieluiten suunnittelen lentoni niin, ettei siellä tarvitse öisin hengailla.

7. Oletko ikinä joutunut käyttämään paikallisia terveyspalveluita ulkomailla?
En onneksi kovin vakavissa olosuhteissa. Irlannissa käytin koulun terveydenhoitajan palveluita, mutta se ei eronnut oikeastaan mitenkään suomalaisesta systeemistä. Antibiootit tulivat tosin sellaisessa ruskeassa läpikuultavassa purkissa, jossa ei ollut mitään sen suurempia selityksiä lääkkeen sisällöstä, saatika mainintoja sivuoireista tai muista vastaavista asioista. Antigualla vitsailtiin että jos menet terveyskeskukseen kipeytyneen varpaan vuoksi, lähdet pois puolet jalasta amputoituna. En halunnut koittaa onneani. Lyhyemmillä reissuilla olen ollut taas niin onnekas, etten ole ollut kipeänä ollenkaan.

8. Onko sinulla mitään reissuharrastusta?
Tykkään pitää ihan perinteistä päiväkirjaa kun olen tien päällä sekä keräillä jääkaappimagneetteja matkakohteista. Tietysti sitten se etukäteen haaveilu, suunnittelu, säästäminen ja menneiden matkojen fiilistely on lähes päivittäistä "harrastamista".

9. Entä mikä on reissaamiseen liittyvä lempikirjasi ja miksi?
Täytyy myöntää että olen lukenut todella vähän reissukirjallisuutta. Luulen että tämä johtuu siitä määrästä materiaalia jota joudun lukemaan matkailusta jo koulua varten. Jossain vaiheessa on pakko vaihtaa aihetta! Suosittelen kuitenkin Päivi Kanniston Elämäni Nomadina herättelemään omaa ajattelua ja Thomas Kohnstammin mustanpuhuvaa Do Travel Writers Go To Hell? -kirjaa kaikille matkailusta kiinnostuneille journalistinaluille.

10. Jos matkustat yksin eikä rahalla ole niin väliä, yövytkö ennemmin dormissa vai ikiomassa huoneessa?
En ole ikinä varsinaisesti matkustanut yksin. Olen muuttannut lyhyiksi ajoiksi ulkomaille tuntematta ketään määränpäästä, mutta siellä matkustaessa olen aina lyöttäytynyt jonkun muun mukaan yli yön kestäville reissuille. Tähänastisen fiiliksen mukaan majoittuisin kyllä mielummin ikiomassa huoneessa. Olen aika tarkka tavaroistani, enkä kovin luottavainen mitä tulee tuntemattomiin ihmisiin. Hostellin yhteisistä tiloista löytyy kuitenkin varmasti juttukavereita muutenkin, ja ehkäpä heistä tulee parempia kavereita kun heidän kuorsaamistaan ei tarvitse kuunnella läpi yön... Kaveriporukan kanssa dormit on tottakai tosi jees, ja olen niissä tuttujen kanssa monesti nukkunutkin.

11. Oletko joutunut luopumaan tai tinkimään jostain matkustamisen vuoksi?
Ehkä suurin asia josta olen luopunut on se tietynlainen ajattelumalli mikä monilla muilla ihmisillä on, jonka mukaan synnytään ja kuollaan samassa paikassa. Kun joillekin tutuilleni muuttaminen Tampereelta Helsinkiin on jo elämän mullistava asia, minulle koko maailma on, ainakin henkisellä tasolla, auki. Minulle on yhtä luontevaa suunnitella kansainvälistä työuraa tai pidempiä reissuja toiselle puolelle maailmaa kuin hakea töitä kaupungista, joka sijaitsee sadan kilometrin päässä. Käytännön järjestelyt tottakai vievät enemmän energiaa ja aikaa pidemmälle lähdettäessä, mutta en koe että minulla olisi enää suuria ajatuksellisia esteistä lähteä kauemmas kotikaupungistani.

Pusuja kaikille,
Silja

lauantai 11. lokakuuta 2014

Hiljaisuuden jälkeen: kysymyksiä ja vastauksia

Olipa kerran loppukevät, ja viimeisetkin lumen rippeet olivat juuri sulaneet Etelä-Suomesta, kun minulle heitettiin blogihaaste Tuntemattomaan ja takaisin -blogin Lauran toimesta. Nyt kun ensimmäiset lumihiutaleet ovat jo sataneet maahan Pohjois-Suomessa, on varmaankin korkea aika ottaa haaste vastaan ja avata hieman reissaustapojani näin Lauran asettamien kysymysten kautta. Tämä syksy on kulunut palmuista haaveilemisen sijaan blogiyhteistyöhön liittyvän opinnäytetyön ja töiden parissa. Kun on istunut töissä päätteen ääressä tunti toisen jälkeen ja opinnäytetyön tiimoilta hakannut näppäimistöä blogeja käsittelevillä teksteillä pitkää päivää, ei ole ruutua tehnyt mieli tuijottaa enää vapaa-ajalla. Koska kirjoittaminen on yksi intohimoistani, en halua tukehduttaa sitä pakkopullalla. Lähdetään siis kevyesti liikkeelle ensimmäisellä osalla matkailukysymyksiä.

1. Mikä on villein matkahaaveesi?
Jääsafari huippuvuorilla, melontaretki Amazon-joella sekä Etelänavalla seikkailu. Olen jostain syystä saanut kehitettyä itselleni fiksaation kaikenmaailman kylmiin luonnonkohteisiin. Loputtomat maisemat lunta, jäälauttoja ja jäävuoria kiehtoo jollain sanoinkuvaamattomalla tavalla.

2. Mikä on upein luontoon liittyvä matkamuistosi?
Pari viikkoa Irlantiin saapumiseni jälkeen viime syksynä vierailimme paikallisella Banna Beachilla, jolloin tajusin kuinka jotain aivan upeaa voi löytää myös todella läheltä. Irlannista löytyi vaikka kuinka paljon upeita maisemia jotka hyppäsivät eteen mutkan takaa ja yllättivät milloin avomerimaisemalla, milloin vihreillä kukkuloilla. Antigualta mieleenpainuvimmat muistot ovat snorklaamisretkiltä; koin pelonhetkiä kun näytti siltä että piikkirausku oli lähtenyt jahtaamaan minua, mutta toisaalta uiskentelin monesti pikkuisten, värikkäiden kalojen kanssa kauniilla koralleilla.

IMG_2948

3. Minkä eläimen haluaisit nähdä luonnossa?
Ainakin pingviinejä, jääkarhun (turvallisen matkan päästä kiitos, mieluiten ilmasta), kirahveja, kaikenmaailman suuria kissaeläimiä, valaan ja pandan.

4. Suunnitteletko paljon matkojasi etukäteen vai oletko ennemminkin spontaani matkaaja?
Haaveilen paljon suurpiirteisesti, kunnes jokin voima sysää oikeasti varaamaan lentoliput tai majoituksen. Sen jälkeen mietin suuria linjoja, minkälaisia juttuja haen matkalta, ja yksittäisiä must-see paikkoja. Olen kuitenkin aina joustava suunnitelmien suhteen, koska ne elävät yleensä muutenkin sään ja  fiiliksen mukaan. En halua kahlia itseäni tiukkaan päiväsuunnitelmaan.

5. Onko matkustaminen muuttanut sinua? Miten?
Tiivistetysti voisi sanoa, että en tiedä kuka olisin, jos en olisi lähtenyt työskentelemään Pariisiin 18-vuotiaana. Matkailusta on tulossa kovaa tahtia ammatti, matkabloggaaminen on ollut harrastuksena jo muutaman vuoden ja kaipuu kaukomaille on aina läsnä. Olen tavannut niin monia ihmisiä, joutunut selviytymään itsenäisesti niin monista tilanteista ja päässyt tutustumaan niin erilaisiin kulttuureihin, että olisi valhe väittää ettei se olisi muuttanut minua edes jollain tasolla.

Seuraavat kuusi kysymystä tulossa seuraavassa postauksessa!

Pusuja kaikille,
Silja

lauantai 23. elokuuta 2014

Huippuloma Lahdessa

Jos minua olisi vielä noin kuukausi sitten käsketty kuvailemaan Lahtea kolmella sanalla, ne olisivat varmaankin olleet harmaa, betoninen ja väsähtänyt. Olin vieraillut kaupungissa muutaman kerran, joskin vain ydinkeskustassa, ja loput aukot ymmärryksessäni täytin ystävien ja tuttavien puheiden perusteella.

Tänä päivänä nuo kolme sanaa olisivat vehreä, ystävällinen ja aurinkoinen. Kun Sokos Hotels kutsui minut ja matkaseurani tutustumaan Lahteen, yllätyin perinpohjaisesti. Ilma oli mitä kaunein, hotellin palvelu ystävällistä ja mahtavat ulkoilupaikat käden ulottuvissa keskustasta. Seuraavasta sunnuntaipäivän seikkailun selonteosta saamme kiittää erityisesti Sokos Hotelsia: veloitukseton Jopojen lainaus mahdollisti paljon isompaan alueeseen tutustumisen kuin kävellen olisimme yhdessä iltapäivässä ikinä kerinneet.

Kun olimme koko lauantain nauttineet hotellin palveluista, sunnuntaiaamuna polkaisimme Aleksanterinkadulta kohti Vesijärven rantaa, josta jatkoimme Sibeliustalon ja Niemen venesataman kautta Mukkulan uimarannalle. Päivä oli kuuma, enkä olisi pannut pahakseni pulahtamista viileään järveen, mutta tyhmyyttämme olimme jättäneet uimakamppeet hotellille. Kuumuudesta uuvuksissa suuntasimme takaisin päin ja pysähdyimme tankkaamaan nestettä Piano-paviljonkiin Sibeliustalon edustalle. Kahvila sijaitsee osittain veden päällä ja tarjoaa esteettömän näkyvyyden järvelle ja matkustajasatamaan.

IMG_6250


IMG_6165

IMG_6247

IMG_6161

IMG_6275

IMG_6283

Matka jatkui pyöräilemällä kohti Salpausselän urheilukeskusta, jossa koimme päivän huippuhetken: mäkihyppymäen päälle kipuamisen. Hyppytornin huipulle noustessa ei tarvinnut uhrata montaakaan hikipisaraa, sillä ylös pääsi ensin mäkien ohi vaijerihissillä ja itse betonirakennelman sisällä mäkihyppääjien käyttämällä korkeakattoisella perushissillä. Vaikka maisemat olivatkin ylhäältä huikeat, suurimman osan huomiosta vei alaspäin tuijottelu – kuinka ihmeessä kukaan täysjärkinen uskaltaisi lähteä liukumaan tuonne tyhjyyteen? Mäki todellakin näyttää ylhäältä päin siltä, kuin se katkeaisi kokonaan kesken puolivälin. Vaikken kyseistä lajia aikaisemmin kovin kummoisena juttuna ollut pitänyt, mäkihypystä tuli silmissäni hujauksessa extreme-urheilua.

IMG_6295

IMG_6311

IMG_6376

IMG_6315

salpausselkä

IMG_6357

IMG_6348

IMG_6321

IMG_6318

IMG_6338


IMG_6317


Hyppytornin huipulle pääsee opiskelijana muutaman euron sisäänpääsymaksulla ja jos korkeanpaikankammoista alkaa heikottaa, löytyy maantasalta Fazerin kahvila verensokeria nostattamaan. Myös maauimala kimaltelee kesäisin houkuttelevasti isoimman tornin juurella; ehkäpä eksoottisin paikka missä olen moisen nähnyt.

Lahti paljasti olevansa mitä oivin kesäkaupunki yhden yön kaupunkilomalle. Meidän reissumme resepti oli avoin mieli sekä aikatauluttomuus ja suunnittelemattomuus. Ja tadaa: mahtava kesäpäivä oli loihdittu eteemme. Kun pääkaupunkiseutukin on alle tunnin junamatkan päässä, voi vain ottaa pyörän alle ja polkea sinne minne tie vie stressaamatta turhaan aikatauluista.

Pusuja kaikille,
Silja

-

Tämä kirjoitus on osa Sokos Hotelin 40 Blogitarinaa – kampanjaa, jossa matkabloggaajille tarjotaan yhden yön majoitus ja illallinen veloituksetta yhdessä Sokos Hotelissa ympäri Suomen.

tiistai 29. heinäkuuta 2014

Lähiluksusta Lahdessa - Solo Sokos Hotel Seurahuone

IMG_6101

Kun kännykästäni pingahti saapuneen sähköpostin ääni, ja kuulin päässeeni mukaan Sokos Hotelsin 40 blogitarinaa –kampanjaan, tiesin heti, että haluan majoittua yhteen hieman persoonallisemmista Solo Sokos Hoteleista. Ja kuinkas sitten kävikään: löysin itseni pari kuukautta myöhemmin Lahden Solo Sokos Hotel Seurahuoneen kattohuoneiston ovelta, Karolina Sviitistä, matkalaukut vielä käsissä roikkuen pökertyneenä tilanpaljoudesta.

Huoneeseemme, tai paremminkin huoneistoomme, kuului eteinen, oleskelutila, makuuhuone, kylpyhuone porekylpyammeella, toinenkin toiletti sekä parveke. ”Ei tää taida mikään ihan normi huone olla” totesi matkaseuralaiseni. Ei ollut, ei.

IMG_6058


IMG_6173


Sviitti oli tyylikäs, puhdas, viihtyisä, kaunis ja avara. Etelänpuoleista seinää peittivät koko huoneiston läpi kulkevat ikkunat. Vaikka aurinko paahtoikin yhtä kesän kuumimmista päivistä, sisällä oli mukavan viileää. Eron huomasi eritoten astuessa ulos parvekkeelle, joka levittäytyi myös huoneiston seinästä seinään. Viereisen kerrostalon ulkosivuremontin pressut peittivät hieman näkymää itään päin, ja parveke oli sen verran hiekassa ja pölyssä että betonille uskalsi astella vain ulkokengillä, mutta onnistuin silti nauttimaan sunnuntain aamukaakaoni tyytyväisenä korituolissa istuskellen, vielä ennen kuin lämpö kävi liian tukalaksi.

IMG_6194

IMG_6206

Parveketta lukuun ottamatta huone oli moitteettoman siisti. Ei sormenjälkiä peileissä, ei pölykerrosta sohvan alla. Alkuun valitin sitä, kuinka kylpyhuoneen saippuapidike annosteli käteen liikaa saippuaa. Kun huonekin on putipuhdas pidetään sellaisena vieraatkin, vai kuinka? Kylpyhuoneen puolelta löytyi porekylpyamme, jonka toiminta oli aikamoinen mysteeri. Kylpyni ei ehkä ollut ihan niin rentouttava kuin olisin toivonut, tuloksettoman erilaisten hierontamoodinappien painelun vuoksi, mutta teknisiä vikoja pahoiteltiin heti niistä kerrottaessa, ja luvattiin tiedottaa eteenpäin elektroniikasta paremmin tietäville. Sadesuihkun alla sen sijaan olisin voinut seistä ikuisuuden – niin lempeästi se ripotteli olkapäilleni.

IMG_6082

IMG_6089

Hyvä kokonaisuus syntyy osuvista yksityiskohdista. Kun minibaarista löytyi Kettle Chipsejä, ja juuri sitä makua jota olen kauan halunnut maistaa, tiesin jo, että minut on sijoitettu oikeaan paikkaan. Sviitin varusteluihin kuului minibaarin lisäksi myös kaksi televisiota, kapselikahvikone, monen monta peiliä, lukuvaloja sekä rakastamani sadesuihku. Huoneeseen saapuessa meitä odotti pieni kuohuviinipullo mansikoiden ja punaviinimarjojen kera sekä pyyhkeistä taitellut joutsenet sängyn päältä, joka oli niin leveä että siihen olisi mahtunut nukkumaan ainakin neljä pientä aikuista.

Kokonaisuutena sviitti oli napakymppi, jossa voisin kuvitella viettäväni romanttisia merkkipäiviä tai viikonlopun mittaista luksuspakoa arjesta. Hotelli oli kokonaisuudessaan niin viihtyisä, ettei sieltä olisi tarvinnut poistua koko viikonlopun aikana yhtään mihinkään. Siinäpä luksusta kerrassaan.

suite1

IMG_6062

Pusuja kaikille,
Silja

--

Tämä kirjoitus on osa Sokos Hotelin 40 Blogitarinaa – kampanjaa, jossa matkabloggaajille tarjotaan yhden yön majoitus ja illallinen veloituksetta yhdessä Sokos Hotelissa ympäri Suomen.

keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Aulangon näkötornilla

Viekää mut takaisin!
Kauas metroista, Sörkästä, bussien pakokaasuista ja katukivetyksistä, tekisi mieli huutaa.

IMG_5844

IMG_5832

IMG_5836

IMG_5857

IMG_5825


IMG_5860

Pusuja kaikille,
Silja

maanantai 2. kesäkuuta 2014

Miley Cyruksen räävitön sirkus (jota konsertiksikin kutsutaan)

IMG_5674

IMG_5679

IMG_5685

Räävitön, pöyhkeilevä, härski.

Satuin voittamaan ilmaisliput eiliselle Miley Cyruksen keikalle. Minua oli yritetty saada mukaan konserttiin jo aikaisemminkin kavereiden toiveesta, mutta emmin. Koko kevään olin ollut hieman epävarma siitä kannattaisiko tuosta nyt maksaa, mutta naamalleni pinttynyt virne kait todistaa että jostain olisin jäänyt paitsi jos nämä liput eivät sattumanvaraisesti olisi syliini tipahtaneet.

Minä, jonka selässä menevät kylmät väreet (sillä huonolla tavalla) aina kun näen uuden musiikkikoneiston naistuotoksen puolialasti kiemurtelemassa ja hinkkaamassa itseään tanssijoihin musiikkivideolla, olen sitä mieltä, että keikka oli hyvä. Tänään jätän moralisoinnit muille.

miley1a

Ottamatta kantaa Mileyn esiintymisten ulkopuolella tapahtuvaan käytökseen, oli tämä nainen niin härski, törkeä ja räävitön että suupieleni olivat korvissa suurimman osan keikasta jonkinlaisen riemun, kauhun ja hurman yhdistelmän ansiosta. Juuri kun luulin, ettei esitys olisi voinut olla enää yhtään uskomattomampi, tapahtui jotain mikä sai suun loksahtamaan auki. Uskomaton siis siinä mielessä, että en oikeasti uskonut mitä siellä lavalla tapahtui, ottaen huomioon yleisön keski-iän ja, no, universaalit käyttäytymissäännöt. Tämä nainen se vaan kehtaa. Mileyn loputtomat haarahinkkaukset ja pepunsheikkaamiset eivät kuitenkaan olleet se asia mikä minuun oikeasti teki vaikutuksen, vaan lavasteet, tanssijat, puvut; show.

Mietin suurimman osan ajasta että toi muija on aivan sekaisin, mutta nautin keikasta kuitenkin todella paljon. Periaatteessahan se mitä tämä nainen edustaa, on kaikkia arvojani vastaan. Mutta areenalla oli myös jonkinlainen aivan hulvaton voimaantumisen fiilis: sä saat olla juuri sellainen kuin olet, pukeutua miten huvittaa ja vaikka pussailla vierustoveria ja lennellä hotdogilla tuhansien ihmisten edessä jos siltä tuntuu.

Virkistävä, viihdyttävä, kikatuttava. Tästä keikasta jäi hyvä fiilis!

IMG_5706

IMG_5755

IMG_5758

Pusuja kaikille,
Silja